Gatton & Gold Coast - Köyhälle kaikki on kallista

Gattonwitsch & työläiset

Gatton - Tyhjästä on paha nyhjästä

Urani farmilla loppui lähes yhtä lyhyeen kuin se nyt alkoikin. 3 viikkoa Gattonissa ritti meikäläiselle pääasiassa sen takia, että koko aikana oli tarjolla kokonaiset viisi päivää duunia. Tämähän ei riittänyt edes vuokraan ja lopullisen sinetin lähdölle löi Katya saapuminen Venäjältä. Vaikka osalla porukasta olikin hyvä duuni, kuulin liian monta tarinaa, jossa tätä samaa pari päivää viikossa duunia-rulettia on jatkunut jopa useiden kuukausien ajan. ReppuReinoja ja Ainoja on tällä hetkellä poikkeuksellisen paljon ja tarjonta ynnä kysyntä eivät tunnu kohtaavan juuri missään. Oloni viime metreillä asuntoomme saapui mm. kolme italiaanoa Cairnsista ja heidän työsaldonsa kahden kuukauden aikana oli kaksi päivää banaanifarmilla. Ei huono! Banaanihommat muuten ovat ehkä kovimpia näistä farmitouhuista. Maksimissaan lähemmäs sata kiloa painavien Terttujen kantamista trooppisissa olosuhteissa kyykyttää varmasti suurimman osan porukasta. Töitä tietää myös kuulemma tehneensä kun jammailee traktorin perässä päivän heitellen kurpitsoja lavalle.

Sipuleita, mansikoita, herkkusieniä ja istutustoimintaa. Kaikki mielessä maalatut kuvat romanttisesta  farmielämästä romuttuu viimeistään siinä vaiheessa kun kyykit traktorin perässä neljättä tuntia istuttamassa erinäisiä rehuja. Viisi tuntia rallia ilman kusi- tai juomataukoja. Farmari soittelee traktorin kopista 0700-linjoille ja nuoriso rypee kyynerpäitä myöten mullassa, yrittäen pysyä alati kiihtyvän istutuskoneen vauhdissa. Välillä riittää kun kyykistyt viiden metrin välein, mutta koneen ollessa vittumaisella päällä, saa hanskat turpeessa olla käytännössä kokoajan. Luoja soi onneksi vähemmän kuuman kelin tälle talkoolle, mutta silti puoliltapäivin koittava kusi&juomatauko tuntuu ylelliseltä etuoikeudelta. Kyllä oppii arvostamaan jos ei muuta. Tämä onkin sitten ainut tuntipalkallinen homma mitä koko Gattonissa oloaikanani teen ja tämäkin tarjoutui pitkälti sen takia, että edellinen istuttaja oli paskantanut pellon reunalle kesken työpäivän. Lannoittaa voi niin monella tavalla. Pitäisi myös kai olla iloinen siitä, että olin jäänyt erään työnjohtajan mieleen parilta salottifarmireissultani ja hän valitsi juuri minut viidentoista bäkpäkkeri-pellen joukosta tuntipalkalliseen hommaan. Muut menivät jälleen salottifarmille. Vaikka duuni kohtuullisen kovaa olikin, olisin voinut kuvitella jääväni pitemmäksi aikaa, mutta yksi päivä ei valitettavasti vielä kesää tee. Herkkusienifarmikin oli kohtuullisen mielekästä ja palkaltaankin sopivaa, mutta tätäkin iloa kesti vain yhden päivän. Mullan kouhimista 8-9 tuntia on kuitenkin homma, mitä en välttämättä haluaisi tehdä viittä päivää viikossa. Alta voi vielä tarkastella yhteenvetoa orjan urastani Gattonissa. Jos sinä, hyvä lukija, olet vailla samanlaisia kokemuksia, niin lähetä meikäläiselle sähköpostia ja kysele contractorien tietoja. Ps. Arki ilman duunia Gattonissa on aivan he-le-ve-tin tylsää.

	Kynnetty tuote	Palkka	Aika
Pe 26.4.2013	Salottisipuli	7$x3 laatikkoa(40 nippua per laatikko)=21$	3-4h
Ma 29.4.2013	Mansikat	2$x19 laatikkoa=38$	8-9h
Ti 30.4.2013	Salottisipuli	7x4 laatikkoa=28$	4h
Ma 6.5.2013	Istutus(parsa,selleri)	5x(19,50/h)=97,50$	5h
Pe 10.5.2013	Herkkusienet	700$/6 pärsån=116$/lärvi	9h

Gold Coast - Kelit viilenee

Syksy vetelee viime metrejään ja paikallinen talvi astuu virallisesti kuvioihin kesäkuun alusta. Vähemmän sateita, vähemmän lämpöä. Käy edelleen hyvin meikäläiselle näillä Brisbanen korkeusasteilla, mutta alemmas ei juuri kiinnosta mennä. Tällä hetkellä päivät huitelevat reilun parin kympin tienoilla ja yöt kymmenisen astetta alempana. Aika lähellä suomalaista kesää siis ollaan, tosin sillä erotuksella, että aurinkoisia päiviä on kolmen kuukauden aikana enemmän kuin kaksi. Toukokuun lopulla Joukossa tyhmyys tiivistyy ja päätän varata Surfers Paradisesta Gold Coastilta Hiltonit vajaaksi viikoksi. Koska sesonkia ei tähän vuoden aikaan ole nähtykkään, kärsin viiden yön hotellielämyksestä inhmilliset 500 dollaria. Sesonkiaikaan jouluntienoilla ilman pientä lottovoittoa on turha pälyilläkkään näille tiluksille. 

Hotellivalintamme ei suitsutuksesta huolimatta osu Hiltoniin, vaan tyydymme köyhemmille ihmisille suunnattuun Vibe hotelliin. Hostelleihin tottuneellehan  tämä on luksusta ja viimeistään minibaarista löytyvät viileät oluet sekä erinäiset pikkupurtavat saavat ilon kyyneleen valumaan pitkin karvaista poskeani. Australialaisten haist' paskan asenne asenne tupakointiin on myös tarttunut minuun, ja niin kaikista hotellin kielloista huolimatta asettaudun ensitöikseni parvekkeelle, nauttien hyvästä savukkeesta. Tälle lomaltripille ei ole tehty sen kummempia suunnitelmia, vaan tarkoitus on lipua pitkin virtaa ja päästä eroon ylimääräisistä paineista. 

Paikan päällä on menossa paikallinen neljän päivän puistoblues. Viisikymppisiä mimmejä pantterikuoseissa, pyörätuolin ja kävelykepin välillä taistelevia vanhoja sotaratsuja sekä samojen sata vuotta vanhojen blues riffien kierrätystä. Aika kiva meininki siis, mutta koko oleskeluaikanamme tyydymme vain pikaisesti kävelemään alueen(broad beach) läpi. Biitsiviivaahan täällä riittää 57 kilometrin verran, joten tilaa isommankin ruhon grillaamiseen löytyy mukavasti. Keväisten tulvien johdosta rannat eivät ole kaikkein parhaassa paraatikunnossa, mutta vaatimaton luonteeni sopeutuu kyllä rupisempiinkin olosuhteisiin.


Clubitarjontahan täällä on ainakin ennakkotietojen mukaan oikein onnistunut. Strippiluolista elektrojytähelvetteihin sekä live- ja irkkubaareihin - kaikki aivan konttausmatkan päässä hotellilta. Miinukset jälleen ääliömäisestä päihdepolitiikasta, sillä jos suunnitelee ottavansa pohjia yleisillä paikoilla, kannattaa varautua maksimissaan viidensadan dollarin pikavoittoon. Perjantaina tarkastamme Elsewhere-nimisen kuppilan, jossa nautiskelimme niin paikallisesta bänditarjonnasta kuin välkkyvästä diskovalolattiastakin. Jälkkimmäisestä nautti lähinnä Katya, koska en halunnut ilmiömäisillä liikkeilläni saattaa häpeään muita tanssilattialla olevia. Nautin siis 8 dollarin oluia pöydässä, seuraten toimintaa katseella. Jatsia riittää aina aamuviiteen asti, mutta bailaamme ulos kahden pintoja.

Lapsenmielisillekkin löytyy aktiviteetteja. Movie World, Wet 'n Wild, Sea World vain muutamia mainitakseni. Tikettien hinnat ovat melko suolaisia näin taloudellisten vaikeuksien kanssa kamppailevalle, mutta päätämme silti käydä Sea Worldissa. Jos haluaa muutaman dolsun säästää, niin liput kannattaa ostaa kyliltä löytyvistä kaupoista/ständeilta, joissa niitä myydään alennushinnoin(80-90$ paikan päältä lunastettuna). Huvipuistona oikein mukava paikka ja vaikka keli onkin sanalla sanoen persheestä, menee muutama tunti oikein kivuttomasti merimakkaroiden ja pingviinien seassa. Muista käymisen arvoisista kohteista mainitsisin Q1:den(Australian korkein mökki), jonka näköalatasanteelle pääsee vajaan parin kympin hintaan. Pariutumista etsiville näkisin tämän maaperän olevan erittäin hedelmällinen. Vaikka ei ollutkaan sesonkiaika, pystyi kaduilta iltaisin aistimaan sen tyhjän paikan täyttämisen kaipuun, mitä niin monet sinkkuporukat näyttivät vielä talven kynnykselläkin tulleen tänne etsimään.

Jos pätäkkää ja kiinnostusta löytyy, on surfaustoiminnan opettelu täällä enemmän kuin suositeltavaa. Opetustuokioita löytyy joka lähtöön ja kun puitteetkin ovat kunnossa niin mikä ettei. Oma likvidi tilanteeni on kuitenkin sen verran heikko, että nopean kalkulaation jälkeen olen todennäköisesti noin 4000 euroa miinuksella tästä reissusta. Tämä siis silloin jos palaan Suomeen takaisin elokuun lopussa-syyskuun alussa, niinkuin nyt olen suunnittelut. Jänishousut säikähtäsivät tässä vaiheessa ja löisivät liinat kiinni, mutta henkilökohtaisesti olen päättänyt vääntää hanaa isommalle ja elää koko loppureissun velaksi. Ei mikään kaikkein mieluisin ratkaisu, mutta harvemmin sitä näin kaukana himasta ollaan näin pitkään.