torstai 7. marraskuuta 2013

Viimeinen veto, summarom & hajatustelua

Tämän kertaisen päivityksen kuvatuksista vastaa Katya
http://www.flickr.com/photos/ringelgart/
Viimeinen päivitys tähän blogiin saapuu linjoille aikalailla jälkijättöisenä, mutta eivätpähän nämä jutut niin homehdu. Reissuunhan lähdin siinä mielessä takki auki, ettei varmistunutta työ- tai työharjoittelupaikkaa ollut. Myös rahatilanne oli melko heikoissa kantimissa kun dollarit olivat vain reilun kahden kilon pinnassa. Jos olisin tiennyt, että työkuviot menevät niin totaalisesti perseelleen, en olisi trippiä tehnyt. Ilmainen asumus mahdollisti pelkillä ruokakuluilla elämisen, mutta kuka piru se nyt pallon toiselle puolelle matkustaisi vain pelkästään muniaan raapimaan? Niimpä, ja tästä hyvästä kaikkien aikojen pohjanoteeraus kassassa on todellisuutta. Onneksi on kuitenkin duunia ja seuraava reissu jo kiikarissa. Enemmän pataan todennäköisesti ottaisi jos en olisi reissua nyt tehnyt, kun nyt kuitenkin jonkunnäköinen sopiva rako siihen tarjoutui.


Vaikka en vielä itseäni kovinkaan suureksi reissariksi voi tituleerata, sattuu joku aina silloin tällöin kysymään, että minkä takia tai että miten jaksan reissata vähän väliä. Silloin kun en vielä mitään reissuja ollut tehnyt, oli aina pienenä haaveena lähteä sinne, missä kaukana olisi kaikki se tuttu ja turvallinen mitä kotiympyrät tarjoavat. Niin sanottu halu seikkailulle on elänyt pitkään jo sisällä, ja pidän ajatuksesta, että mitä vaan voi tapahtua. Vieläkin sitä tosin huomaa olevansa suomalaisen sulkeutuneisuuden ja oman henkilökohtaisen kontrollin orja, kun aivan estottomasti ei monestikkaan tilanteisiin osaa heittäytyä. Epävarmuuden kestämistä ja uusiin tilanteisiin sopeutumista reissaaminen on ainakin opettanut. Ehkä suurin este lähdölle on monelle juuri se, että pelätään kielitaidon riittämättömyyttä ja sitä, että asiat eivät luista välttämättä niinkuin on himassa tottunut. Mutta niinkuin tämänkin blogin ensimmäisessä kirjoituksessa sanoin, ovat motivaatio ja halu ne tärkeimmät tekijät tässäkin asiassa. Vielä askillinen sisua, niin palkitsevat kokemukset ovat lähempänä kuin käden ulottuvilla.

Loppumetreillä teimme Katyan kanssa vielä toisen autoiluretken. Vuokrauslafkaksi valikoitui jälleen Wicked Campers ja ei edellenkään voi pahaa sanaa paikasta sanoa. Suurinpiirtein kaikki paikalliset vuokrausfirmat moneen otteeseen läpikäytyäni, osoittautui WC aina halvimmaksi. Kehuin vielä heille kuinka nuoleskelevaa blogia viime reissusta kirjailin, ja kuinka ollakkaan tämän seurauksena saimme avokätisen 40% alennuksen matkallemme. Reissun kesto 5 päivää ja kohteena Brisbanen lähialueet.

1.8 Brisbane - Tambourine Mountain

Mikään pakkohan ei siis aina ole tehdä viikkoja kestäviä paukkuja, vaan pirssin voi maltillisemminkin ottaa alle ihan vain muutamaksi päiväksi. Tuumasta toimeen ja ennakkoon varatun Corollan hakuun kello nolla yhdeksän reikäleipä. Muita malleja emme edes harkinneet, sillä sen verta metkaa kyytiä sopuhintaan Toyota tarjoili jo viimeksikin. Erona ainoastaan, että auton kyljessä ei patsastele tällä kertaa parivaljakko Kilmister&Jagger vaan Hendrix&Vicious. Eippä siinä ja paperihommat kuntoon. Kaikki pulkassa kunnes huomaan, että luottokortti, jonka jätin rajojen paukkumisen takia sedän kopille, tarvittaisiin vakuudeksi vuokrasta. Ei perseensilimä ja mitäs sitä sitten? Aika paljon kiinnosti ajella takaisin kun yhteensuuntaan saa körötellä kolme varttia. Luojan lykky on kuitenkin mukana ja Katyan debitiltä saadaan hierottua juuri ja juuri sopiva Bondi firmalle. Matkaan siis jo käy.

Ensimmäisenä karavaanimme suuntaa kohti kirpputoriloita, apuna jälleen verraton matkakumppanimme Google maps. Muutaman liikkeen jälkeen alkaa riittää ja pyyhällämme kumit laulaen kohti Tamburiini vuorta. Karavaaniparkkien suhteen hoodeilla on sinäänsä mielenkiintoinen asetelma, että molemmat ja samalla ainoat leirit, jotka täällä sijaitsevat, ovat vieri vieren. Noh, edellisestä reissusta oppineena ideana on käydä tsekkaamassa molemmat läpi, että karvailta takaiskuilta vältyttäisiin. Näin toimitaankin, ja ensimmäisen paikan respassa piipahtamisen jälkeen hyppäämme Corollaan ajelemaan paikkaa ympäri. Helevetin hyvin menee ja melko kivalta näyttää kunnes. Kunnes ojan ylitys on merkitty niin äärettömän hyvin, että päräytän Toyotan puoliksi sillalle ja puoliksi ojaan. No ei lähtenyt huonosti tämäkään reissu ja renkaat sutivat tyhjää moottorin ulvoessa kaikki kolme hevosvoimaansa ulos. Parin punaisen Mallun jälkeen käyn kysäisemässä apua respasta ja pick upin avulla kärry saadaan repäistyä sen verran liikkeelle, että ojasta selvitään pois. Tuloksena palaneen kumin käryä ja revennyt alustan suoja. Hätä ei kuitenkaan muodostu minkäännäköiseksi vaan maata vasten repsottamaan jäänyt pohjan suojamuovi tapetoidaan ammattimaisesti ilmastointiteipillä takaisin kiinni pohjaan. Tarkempi tutkiskelu myös kertoo sen, että joku muukin on käynyt täällä teippirullan kanssa. Asialla ovat kaikesta päätellen olleet kuitenkin jotkut asiaan kaikkea muuta kuin vihkiytyneet, ja aijempi teippaus on tehty amatöörimäisesti pakkausteipillä. Ei näin.

2.8 Tambourine - Lamington National Park

Aamu polkaistaan käyntiin puiston lintupopulaatiota ihaillen, savuava kahvikuppi kädessä, pannulla paistettu juustoleipä toisessa. Hieman on koleaa, mutta eihän tällaiseen aamuun voi herätä huonolla tunnelmalla, ei sitten millään. Rauhallisen tuumailun jälkeen ajelemme vuoren päälle, tirvomme muutaman kilometrin kävelylenkin kansallispuistossa, otamme siivut viinitarhalla, syömme kanan puistossa, piipahdamme botanisessa ja häivymme hevon Kuikkaan. Eikö saisikin aika lyhyen ja kauniin virren näistä meikäläisenkin turinoista, kun laittaisi vain näin listan mitä tuli tehtyä? Rentoa ja kiireetöntä tsekkailua, mikä kyllä sopii meille.

Nyt kun jälleen näillä vuorilla ollaan niin faktalta, että jarrut ja pienimmät vaihteet savuavat, ei voi välttyä. Jahka olemme juuri päässeet alas Tambourinelta, pysähdymme taivastelemaan karttaa. Palaneen käryn leijaillessa sierainonteloihin, on kärryä vähän päällisin puolin tarkasteltava, mutta koska mitään ei näin autoammattilaisenkaan silmään osu(nimimerkillä kerran vaihtanut talvirenkaat), lähdemme kohti uutta nousua ja Lamingtonin luonnonpuistoa. Next 20 kilometers very steep climb- kyltti ei jostain syystä enää jaksa nostattaa kuumempia väristyksiä. Puiston huipulla asetumme telttailualueen tuntumaan ja lyömme pannut kuumaksi muutaman hyvän punaviinimukillisen säestämänä. Viereiseen parkkiin kurvaa paikallinen pariskunta, joka on treenailemassa parin kuukauden päästä koittavalle 800 kilometrin pyhiinvaellusreissulle. Aika kova reissu, mutta telttakamoja ja monen päivän safkoja ei tarvitse kuulemma kuitenkaan kanniskella mukana. Itsellä varmaan loppuisi mielenkiinto jo ensimmäisenä päivänä kun tajuaisin, että vielä olisi 243 kirkkoa matkan varrella nähtävänä. Illan aikana poltamme tyylikkäästi Wicked Campersilta lainatun nahkapäällystetyn pöydän, jonka kuitenkin onnistuneesti teippaan mustalla jesarilla. Toimii.

3.8 - 5.8 Lamington National Park - Byron Bay - Brisbane


Näissä kansallispuistoissa kyllä mieli lepää. Pari-kolme yötä per paikka olisi oikein mukava pyöriä ja tutustua vähän tarkemmin, mitä läänit pitävät sisällään. Pienen kartan tihrustelun jälkeen siirrämme biilin nyppylän huipulle, minne on rakennettu aikamoinen holiday resortti. Infon kautta vielä tarkastus, että reitit ovat auki ja monoa yhteen lyö kohden tulevaa kolmeatoista kilometriä. Sinäänsä ei yllättänyt, että reitin profiili koostui lähinnä yhdestä pikästä laskusta ja samanmoisesta noususta. Yllättävin käänne kuitenkin kohdattiin puolen välin tienoilla kun mokkaasiinitarpeet olivat asettautuneet polulle nahan grillaukseen.

Lamingtonista kurvaamme Byron Bayhin, joka jälkeenpäin ajateltuna osoittautui yhdeksi mielyttävimmistä kohteista koko puolen vuoden reissun aikana. Paikallisten kirjailija-tsembaloiden johdosta hyytyy Corollan vauhti nopeuteen kävely. Pelipaikoilla caravaanariparkit aivan överikaallita(40-50 taalaa), mutta sivulaitamilla selviää parin kympin setelillä.

Sunnuntaiaamuna ompi markkinat. Meno on kuin woodstockissa ja tunnelma on hymyilevä. Vai onko se vain minun auringon säteitä loistava takapuoleni? Miten vaan, mutta aika kuluu oikein fantsuissa merkeissä ja voiman tunnossaan vaihdamme vielä karavaaniparkkia keskiöitä lähemmäs, tuplahinnan merkeissä. Ilta elämä sunnuntaina jotenkin jättää kylmäksi, mutta eipähän kyseessä kummoinen pelipäivä olekkaan. Maanantaina(5.8.) moottoritie kuumaksi ja kärri palautukseen. Gäsöliiniä jäi mittariston mukaan vielä yli viiden kilometrin matkalle ja ammatimaisesti teipatusta alustasta sekä pöydästäkään ei veloitettu mitään. Mucho bueno!



Toiveet joulupukille

Seuraava blogin tynkä pyörähtää näillä näkymin käyntiin muutaman kuukauden päästä, helmikuussa 2014. Sen verran voin paljastaa tulevasta tarjonnasta, että päivityksiä on tuleva tiheämmin ja massivisten pläjäysten sijasta fokus on pienemmissä tarinoissa. Loppukaneettina tällä kertaa, että pitäkää unelmista ja tavoitteista kiinni sekä ymmärtäkää, että niihin pääsemisen keinojen ei tarvitse tuntua mukavalta, kunhan maali on mielekäs! Matkanteosta nauttiminen on myös taitolaji, minkä osaamista ei voi liikaa korostaa. Elämässä pitää olla suolaa ja röppöä! Loppuun tarina saman aiheen ääreltä.

Etsin duunia jälleen gumtreestä. Selailusta on tullut jo lähes jokapäiväinen harrastus ja sekalaisten pätkähommien löytäminen lähialueelta tuntuu lähes mahdottomalta. Tänä aamuna vastaan tulee kuitenkin harvinaislaatuinen ilmoitus, kun ilmoittaja etsii suomesta englantiin- kääntäjää. Laitan mailin menemään ja muutaman päivän päästä saan vastauksena kyselyn laskuttamastani hinnasta. Pyydän saada tekstinäytteen ja käännöstarvetta vaativan sivumäärän.

Käännösurakka vaikuttaa kohtuulliselta. Reilu kymmenen sivua tekstiä, joka pitäisi melkolailla sanatarkasti kääntää. Asia, joka kuitenkin kiinnittää huomioni on sisältö. Kyse ei ole veronkierrosta tai uuden thaihierontapaikan avaamisesta, vaan kirjeen toimittamisesta. Australialainen mies, jonka hyvän ystävän pojan kirjettä hän on lähtenyt viemään joulupukille, on kuollut matkan aikana. Parantumatonta tautia sairastaneena hän on päättänyt jättää kertomatta terveydentilastaan vakuutusyhtiölle, mistä syystä matkavakuutus ei kata hänen sairaalalentoa tai muita terveydentilasta johtuvia kuluja. Matkanpäämäärä ja pojan toive kuitenkin toteutuu kun joulupukki tekee vierailun miehen kuolinvuoteelle hänen viimeisinä päivinään, ja kirje löytää määränpäähänsä.



tiistai 16. heinäkuuta 2013

Queensland Roadtrip

Terveisiä perseestä!
21 päivää, 4800 kilometriä ja koko Australiassa oloni parasta aikaa. Katselin reissun kaikkia viittäsataa kuvaa tuoreeltaan ja mietin, mitä kuvia näyttää sedälle ynnä muille asiasta ehkäpä kiinnostuneille. Ruettuani pläräämään kuvia tajusin, ettei niistä saa juuri minkäänlaista hajua siitä mitä tuli koettua. Kokonaisvaltainen kuulon, näön, hajun ja tunnon yhdistävä nautinto on nykytekniikalla valitettavasti mahdotonta havainnollistaa ja tästä syystä vaikutelma pelkkien kuvien perusteella on vähintäänkin homeinen. Yritän tuoda reissun tuntoja enemmän esille tekstin kautta parhaani mukaan ja ryydittää nautintoa videokollaasilla. Jos lukisin tätä tekstiä itse, miettisin, että äijä vaan yrittää tehdä pas***ta kultaa, mutta tehkää johtopäätökset vasta luettuanne tämän tekstin. Edessä kevyet 4000 tuhatta sanaa ja parikymmentä minuuttia videota notta nauttikee!

Vituttaa tiristää jokaisessa blogipäivityksessä samaa rahattomuuden virttä, mutta koska se on kokoajan takalistossa, ei siltä voi välttyä. Olen siis edelleen he-le-vetin persaukinen ja kaikki oravannahkat mitä vaihdan, on maksettava takaisin. Tulee mietittyä nimittäin kahteen kertaan vuokraanko Lamborghin vai Toyota Corollan. Koska en ole edelleenkään nähnyt Australiasta mitään, on alle saatava pirssi ja mahdollisimman halpa moinen. Bussilla tai junalla ei nää tai haista muuta kuin omat hikiset bokserit, ja ne eivät tarjoa enää tässä elämän vaiheessa mitään uutta tai ihmeellistä. Oma auto olisi mukava omistaa, mutta muutaman satasen kotteron toimintavarmuus tuskin kantaisi lähikitskaa kauemmas, joten katseet on suunnattava toisaalle. Läheinen ystävättäreni Katya on saanut tulistakin kuumemman vinkin paikallisesta vuokrafirmasta (www.wickedcampers.com.au), jonka autot parilla sanalla sanoen tarjoavat viihdettä koko perseelle. JeesusIivari mitä kärryjä ja mikä asenne! Vai miltä kuulostaa se, että esittäessäsi itsesi vuokraustilanteessa alasti, saat yhden päivän for free! Tai miltä tuntuisi ajella kärryllä, minkä kyljessä on Aatu ja teksti "Yes we can!". Katsokaa materiaali kuvista&videoista ja tehkää pervot johtopäätöksenne. Niin teimme mekin ja vuokrafirma ynnä auto kyseisestä lafkasta lyötiin lukkoon kolmeksi viikoksi. Helvetti miten tyhmännäkönen jätkä- alennuksella vuokrahinnaksi vakuutuksineen kertyi 1000 dollaria. Alle siis jo aijemmin mainitsemani köyhän miehen muskelimasiina(Toyoyta Corolla) mallia 2009.


Lauantaiaamu ja perkeleen epävarma olo Wicked campersin varikolla. Ennen mestoille saapumista vedin korttelin ympäri sedän Holdenilla, mutta kuka se nyt kertakierroksella vielä parketeilla pärjää. Olen hikoillut viimeisen kolmea viikkoa märissä lakanoissa miettien, että vedän nokat jonkun kanssa tämän vasemman(väärän) puoleisen liikenteen johdosta tai että munaan jollain käsittämättömällä tavalla itseni, sukuni sekä ystäväni sillä, etten ole ikinä ajanut automaattipirssillä. Kalsarit ovat siis jo enemmän kuin kosteat, vaikka vasta seison varikon pihalla. Ei perkele ja huomaan märän valuvan kohti sukkia vasta lähimmällä huoltoasemalla, missä havahdun siihen todellisuuteen, että itseasiassa kaikki paperischeisse on hanskassa ja olemme Katyan kanssa on thö road! Kaikki siis toistaiseksi hyvin ja tunnelma kruunataan viimeistään levyssoittimeen pyöräyttämilläni Suomi-iskelmän karaoke klassikoilla ja suomalaisvenäläinen rakkaustarina iskelmäklassikoiden tahdittamana on enemmän kuin todellisuutta. Ai love it.


8.6. Brisbane - Sunshine Coast - Boreen Point

Taas on joku juhlapyhä ja siitä tietämättömänä kurvaamme läpi Sunshine Coastin, kohti festarinomaista aluetta järven(!?) rannalla nimeltänsä Boreen point. Tässä vaiheessa taivalta ei ole vielä mitään hajua millä tavalla matkaa kannattaa tehdä. Ei tietoa miten valita paikkoja tai mitä tehdä paikoissa ensimmäisenä. Olemme siis paikassa nimeltä Australia, mutta tunnelma on yhtä kesäinen kuin Kyyjärven syysarpajaisissa. Pilvinen järvimaisema, tuulta, kylymä ja perheitä nauttimassa niinsanotuista hyvistä yhteisistä lomapäivistä. Eipä siinä ja ensimmäistä kertaa Toyotan takakontin purku takapenkille. Vai takapenkin purku takakonttiin. Miten päin vaan, mutta homma toimii. Kaasukeittimien kanssa on pieniä käynnistymisvaikeuksia, mutta lyhyen väkivaltaisen hetken jälkeen sekin saaadaan toimimaan. Illan menun pöytään taikoo meikäläinen suoraan Aldin(paikallinen Lidl) liha-altaasta. Lautaselle katetaan tuulen viilentämää jauhelihaa nuudelihöystöllä. Ai, että vie kielen mennessään persiään, mutta tällä kertaa ei niin mairittelevasta syystä. Viimeinen kerta koko tripin aikana kun koskemme kyseiseen ala carte kattaukseen. Illan tullen kävelemme valojen syleilemää polkua kohti pubia, jossa paikallinen Sting tarjoaa hikisimmät panohittinsä.

Itse paikkana Boreen point camping grounds on perustoimivaa tasoa. Reiska parikymppiä majoituksesta, hyvät suihkut, mukava atmosfääri, rapakon reunalla, barbecue puhdas ja toimintakunnossa. Siinäpä sitä kaikki mitä lyhyelle visiitille tarviaa.







9.6. Boreen Point - Maryborough - Hervey Bay

Matkaa oletettuun päätepisteeseen, Cairnsiin, on Brisbanesta noin 1700km jos liruttelee suorinta tietä. Wicked Campersin sivuilla ehdotetaan 5, 7 tai 10 päivän aikahaarukkaa yhdensuuntaiselle matkalle ja tätä hienoisena ohjenuorana käyttäen olemme päättäneet vuokrata kärryn eessuntaassun reissulle 21:eksi päiväksi. Tuli perseen alla ajaminen ja vittuuntunut hikoilu siitä, mihinkä sitä nyt on aikaa mennä tai ei ole, on erittäin epämiellyttävää matkan tekoa. Niin moneen kertaan toistettu "matka on määränpää" vaan pitää lähes aina paikkansa. Tavoitteita kohti mennään, mutta ilo on monesti lyhyt sinne pääsemisen jälkeen, ainakin näin matkailumielessä. Tästä syystä herätyskello ei soi tänäkään aamuna, kun karvainen naamani pilkistää auringon noustessa Corollan sivuovesta. Ei ehkä uskoisi, mutta äärettömän mukava laitos nukkua. Toyotamme on siis kahden istuttavaa mallia ja takapenkkien tilalla on osittain kokoontaitettava sänky, joka koostuu kolmesta laudasta sekä tukipilareista. 183 centtinen ja noin 110 kiloinen mieshenkilö siis mahtuu kevyesti hennon naisystävänsä kanssa jakamaan kaiken sen, mitä yleensä näkee vain taivaskanavilta puolen yön jälkeen.

Suuntaamme nokan kohti Maryboroughta, jossa kuuleman mukaan juurikin tänään sunnuntaina satutaan pitämään maailman suurin Pub Crawl. Liekkö tarua eli totta, mutta puolen päivän maissa kaduilla vain tuulee ja suuren urheilujuhlan tuntua ei voi juurikaan aistia. Shoppailut ja kohti Hervey Baytä. Kylmää kaljaa silmällä pitäen, kärrymme on varustettu kylmälaukulla, mutta koska öögaan ei osu neljää kiloa pienempiä jääpussukoita, unohdamme koko laitoksen.

Hervey Bayn edustalla komeilee myöskin yksi monista turistirysäsaarista, Fraser Island. Maailman suurimman hiekkasaaren koluaminen olisi ollut mielekestä, mutta tässä vaiheessa syitä skippaamiselle ei varmaan tarvitse enää listata. Itse Hervey Bay on pieni paikka biitsillä, josta kuitenkin löytyy kaikki turistin tarvitsema. Ruokailun ja sightseen jälkeen alamme etsiä alueen biitseiltä paikkaa, johon levittää Corolla. Lähes joka puistosta&rannalta löytyy ilmainen kaasugrilli, joten tämän hiukan auttaa köyhän matkaajan arkea. Kello alkaa lähetä kuutta illalla ja joku paikka pitäisi löytää. Vettä tihuuttaa, tuulee ja säkkipimeä, joka yllättää täällä hyvin nopeasti, on aivan kulmilla. Päädymme hiukan syrjäisempään rantaan, Dundowran Beachille, ja tunnelma on kieltämättä vähemmän miellyttävä. Yön ihanuutta ei hirveästi lisää se, että samalla rannalla pössyttelee paikallinen nuoriso pitkälle yöhön. Jaa, että miksi ei sitten ajella etiäppäin jos on niin vastenmielistä olla? Vuokrafirman vakuutus ei korvaa mitään pimeän aikaan sattuneita vahinkoja eikä myöskään eläimistä koituneita vahinkoja missään olosuhteissa. Ei hirveästi motivoi siis lähteä ajamaan kohti yötä kun tietää, että monet elukat ovat aktiivisimmillaan juuri pimeän aikaan.

10.6. Hervey Bay - Bundaberg - Lake Monduran

0430 kun katselen jälleen kelloa. Koko viime yö tuli nukuttua aika helvetin huonosti ja joka kerta herättyäni toivoin vaan, että olisi jo aamu ja pääsisi kurvaamaan auringon syleilemiä Queenslandin teitä. Koska uni ei enää millään tule, päätän viiden pintaan kerätä aamupalanyssykät ja asettua barbecue katokseen venailemaan  sarastusta. Kokkailun lomassa seurailen vähän väliä rantaan kurvaavia eläkeläisiä koirineen, jotka suuntaavat biitsille aamureippailulle.


Safkaamisen ja Corollan kasaamisen jälkeen suuntaamme nokan kohti Bundabergiä. Ennakkotietojakin paikasta on sen verran, että bäkbäkkereitä alue on tulvillaan vahvan farmarielämän ansiosta ja, että maankuulu Bundaberg rommi tislataan tässä kylässä. Ei varmaan tarvitse mainita kumpi näistä kahdesta asiasta on meikäläiselle mielenkiintoisempi. Elämäni ensimmäisen sekä viimeisen McDonalds aamiaisen jälkeen annan kartturilleni ajolaput, vedän ajohanskat tiukemmin käteen ja otan hajusuuntimet rommin alkulähteille. Vaikka matkaa on vain muutama kilometri, tunnelma auton sisällä on kipinöivä jo ensimmäisen risteyksen jälkeen. Muutama kommunikaatiohaasteista johtuva väärä käännös ja räjähtävä tunnelma on lähes todellisuutta. Ennenkuin nahkapuku alkaa puristaa liikaa pallia ja siirrymme kohti taivaallista rallia, saavumme rommitehtaalle ja halaamme toisiamme onnistuneen yhteisen tavoitteen saavuttamisen kunniaksi.

Reilun parinkympin hintaan pääsee tunnin mittaiselle turneelle tehtaaseen. Haist' paskan valokuvanäyttelyitä on aivan liikaa tarjolla ja tilaisuuksia itse tehtaaseen tutustumiselle sen sijaan hyvin harvoin. Kamerat, kellot, punaiset nahkatangat ja muut sähköä johtavat materiaalit on jätettävä lukkojen taakse, jonka jälkeen siirrymme Graalin maljasta seuraavaaksi pyhimmän alkulähteelle. Hieman tekopirteä näin suomalaiseen makuun, mutta silti olennaiset asiat kertova turnee, jonka päätteeksi suutaan pääsee kostuttamaan parilla drinksulla. Viimeisten tammiaromien vielä hyväillessä kielen eri osia, hyppäämme Corollaan ja kurvautamme Bundabergin botanisen kautta kohti Gin Giniä. Matkalla Gin Giniin tuemme paikallista turismia ja käymme vähintäänkin superjännittävässä "Mystery Craters"-mestassa. "Ovatko jäljet meteorisuihkun aikaansaannoksia vai dinosaurusten jalan jälkiä? Päätä itse ja koe mysteerikuoppien uskomaton tenho!" Melkein sain unta seuraavana yönä.

Lake Monduralla nuoren pojan mieli lepää. Suuria ruohokenttiä keskellä puskia ja aivan rapakon vieressä. Barramundien narraamisen kannalta kuulemma myös erittäin otollinen paikka. Hinnallakaan paikkaa ei ole pilattu ja Wicked Campersin "discount camping sites" brosyyrin ansiosta raotamme nahkaista vajaan parinkympin verran per pulisonkipari. Vielä kun perusfasiliteetit ovat kunnossa, ei juuri enempiä voi toivoa. Illan tullen nautin Bundabergin tuliaisista ja horisonttiin laskevasta suuresta oranssisesta.



11.6. Lake Monduran

Koska paikka vaikuttaa niin pirun mukavalta, otamme vielä toisenkin yön samaisessa kohteessa. Muutaman tunnin kävelylenkki ja päin persettä merkatut reitit nostavat hetkellisesti pulssia, mutta suuremmilta agrepurkauksilta vältytään ja ilta vietetään tsitsättiä jauhaen ynnä kokkailen. Karavaanariparkkiamme asuttaa parikymmentä reppuReijoa, joiden sekaan mahtuu myös ainakin yksi aussi. Kaikki ovat siis työn perässä ja tutuilta pomot ovat perseestä, duunia ei ole tarpeeksi -lausahduksialta ei voi välttyä. Muutaman vuoden maata farmiduunin perässä kiertänyt aussi kertoo kaskun edellisestä työpaikastaan Tasmaniassa ja kirsikan poiminnassa. Naisten tekokynnet omien jatkeeksi ja 600-700 dollaria per päivä marjoja napsien. Ei paha, mutta on taas eri asia miten paljon ilmaa jutussa on.

12.6. Lake Monduran - Gladstone - Rockhampton - Kinka Beach

Unirytmi alkaa tasoittua kuin itsestään haitarille kybältä takakonttiin ja seiskan-kasin pintaan ulos. Yöllä on niin säkkipimeää(varsinkin jos ompi pilviä), että jos on haluja ottaa kaikki tehot irti, on auringonvalon aika hyväksikäytettävä mahdollisimman hyvin. Aamupalailun lomassa vaihdamme muutaman sanan vuoden Australiaa kiertäneen saksalaispariskunnan kanssa. He tiedustelevat, josko tiedämme jotain yöllä tyhjäksi nussituista yleisten tilojen jääkaapeista. Tai no ei nyt ihan tyhjäksi, sillä salaatit oli jätetty kaappiin. Kuulemma ensimmäinen kerta tälle pariskunnalle koko menneen vuoden aikana kun jotain on ryövätty yleisistä jääkaapeista. 

Monduralta lähdemme etenemähän läpi Gladstonen, kohti Rockhamptonia. Ruokailurytmikin reissulle alkaa tasoittua ja koko kolmen viikon ajan se koostuu about linjasta aamupala-välipalat/mässyt-iltasafka. Suurin paino jälkimmäisellä listauksella. Koska emme ole vaivanneet päätämme sen enempää ruokien kylmäketjun säilymiselle, on kaupassa juostava käytännössä joka päivä. Eipähän sillä mitään väliä ja kahvi/muromaidot säilyvät hyvin lämpimässäkin. Välipalamässyjen osalta tuli muutamia ja useampiakin kertoja sorruttua pikaruokien ja eritoten hampurilaisten maailmaan. Näin teemme myös Gladstonessa. Puolustuksekseni voin sanoa, että koska internetti on aikamoisen tärkeä matkan aikana, on mäkkäreihin välillä "pakko" turvautua. Oma HTC:ni, jossa netti on, vetää viimeisiään ja muutenkin goddamn Vodafone tarjoaa ehkä kuraisimmat yhteydet ikinä. Enkä nyt puhu maineikkaasta sukunimestäni.

Rockhamptonin mainoskylteissä paikkaa tituleerataan Queenslandin pihvipääkaupungiksi. Mukava olisi kokea tämäkin vaikka muutaman päivää kestävällä grilli-olut-biitsi kombolla, mutta aikarauta lyö ja ajamme keskustasta kohti Kinka Beachiä etsimään majapaikkaa. Täällä viimeistään opimme, että elä tyydy ensimmäiseen paikkaan mihin silmämunaan osuu, eläkä myöskään anna muutaman dollarin eron vaikuttaa päätökseen. Biitsille saapuessamme ajamme sisään ensimmäiseen näkemäämme karavaanriparkkiin, mutta emme kuitenkaan jää sinne koska hinta tuntuu liian kovalta(28$). Tämän jälkeen ajelemme kilometrin verran etiäppäin seuraavaan parkkiin. Tiskin nyrpeä täti tekee meille viisi dollaria paremman tarjouksen ja päätämme ottaa paikan parkista ilman, että käymme sitä edes mulkaisemassa. VIRHE! VIRHE! Erityisesti jos kyseessä on halpa paikka, kannattaa saniteetti&lavatoriotilat ynnä keittiöpuoli käydä läpi tutkailemassa ennenkuin dollareita alkaa lyödä tiskiin. Noh, ajamme auton parkkiin ja alamme purkaa varustusta. Tässä vaiheessa siis vasta alamme tsekkailla paikkoja ja tulla siihen johtopäätökseen, että ehkä paskin valinta ikinä. Luojan kiitos v-mäinen ämmä tiskin takana antaa rahat takaisin ja pakitamme kurvamme paikkaan, joka osoittautui  jopa sanoisimpa parhaaksi parkiksi, mitä koko reissun aikana tuli vastaan. Island View Caravan Park ja pienellä alennuksella 25$/yö. Erittäin miellyttävä, pelkkiä vanhuksia sisältävä hämyinen paikka.


13.6. Kinka Beach - Marlborough

Kinkalta jatkamme taivalta takaisin kohti Rockhamptonia, päämääränämme Koorannan krokotiilifarmi. Osumme tiluksille juuri ennen opastetun rundin alkamista ja ihmettelemme hetken erinäisiä krokosta tehtyjä muotipukimia. Oppaan alkaessa käydä läpi asiaan liittyvää infoaa, käy selväksi, että nyt ei olla missään luonnosuojelukohteessa. Kyse on hyvin pitkälti rahan ympärillä pyörivästä bisneksestä, vaikka farmilla jonkin verran vakinaisia, ei vielä nahkoiksi meneviä yksilöitä onkin. Tunnin kestävän rundin lopuksi innoikkammat(minä mukaanluettuna) pääsevät syleilemään muutaman vuoden päästä tulevaa broadwayn tähteä. Aamu nakutellaan pakettiin krokotiilipiffistä ja potuista koostuvalla lounaalla. Erittäin maukas kokemus ja suosittelen lämpimästi, jos tilaisuus sattuu osumaan vastaan.

Koorannan jälkeen käymme ottamassa tyypit Rockhamptonin huulilta nousevalla Mount Archerilla. Näitä kukkuloita ja nyppylöitähän täällä riittää yli tarpeiden, josta henkilökohtaisesti vain nautin suuresti. Luonnonpuistoja toisensa perään ja suurin osa vielä varustettu asianmukaisesti piknikille suuntaavia perheitä silmällä pitäen. Näissä puistoissa kävelyreiteistäkin suurin osa on inhimillisen pitkiä(1-15km), eikä mukaan tarvitse välttämättä sadan litran rinkkaa ja puolen vuoden purkkiruokia.

Rockhamptonin ja Mackayn välillä ei ole mitään muuta hyvää paitsi 110km nopeusrajoitus. 330 kilometriä kuumia kumeja ja koska päivä on livahtanut ohi kuin varkain, on viiden aikoihin parempi vetää kurva parkkiin ja odotella aamun nousua. Stoppipaikkana Marlboroughn karavaanariparkki, joka hurmasi ainoastaan sillä, että suihkut toimivat jees. Grilli oli sentin paksuisen ruosteen peitossa, alue oli yhtä hyvin valaistu kuin marraskuinen metsätie ja muutenkin tunnelma oli kuin leirintäalue olisi rakennettu soramontun laidalle.

14.6. Marlborough - Mackay - Blacks Beach

Soramontulta lähtö koittaa niin nopiaa kun nyt vain auringonnousun jälkeen saamme persehemme kontista ulos. Vaikka alkuun pientä jännityksen poikasta ajamisen suhteen olikin niin nyt siitä alkaa jo jopa nautiskella niinkin suurissa määrin, että aamuisin vain odottaa pääsevänsä veivaamaan rattia hyvän musan tahdittamana. Harvoin reissun aikana kaipaan edes sitä tunnelmaa, kun hyvä ystäväni Koponen on ratissa ja meikäläinen nauttii takapenkillä hyvistä punaviineistä.

Mackayssa keli syleilee. Ei mikään metropoli kaupunkina ja ensitöiksemme suuntaamme puolipäivän burgerille mäkkäriin. Pakollisten nettihetkien jälkeen käymme läpi lähes joka ikisen karavaanariparkin keskustan alueella. Kaikki osoittautuvat pettymykseksi ja tästä innostuneena siirrymme hieman sivummalle, Blacks Beachin karavaanarileiriin. Tätä ennen pientä shoppailutoimintaa ja kakkuostoksia Katyan syntymäpäivän kunniaksi. Viinivarasto täydentyy hennosti viimeistellyllä, makuhermoja kiusailevalla ja erityisesti camembert juustojen kanssa yhteenmenevällä Stanleyn Chiraz Cabernet-viinillä. Hintaa 13 dollaria ja pakkauskokona 4 litraa.

Iltaa vietämme jo jokailtaiseksi muodostuneen kokkausrituaalin merkeissä. Mukava tapa viettää iltaa viinilasi kourassa. Autommehan on vakiona varusteltu myös kaasukeittimellä, kahdella tuolilla sekä pöydällä, joten kokkausaseman perustaminen vaikka motarin varteen onnistuu vaivattomasti.

15.6 Blacks Beach - Proserpine

Mackayn lähellä on pari mielenkiintoista kansallispuistoa. Cape Hillsborough ja Eungella. Turistibrosyyreissä Eungellaa hehkutetaan enemmän, mutta koska Cape Hillsborough on lähempänä, valikoituu se tämän kertaiseksi kohteeksi. Aurinkoa täydeltä taivaalta, maalaismaisemaa ja pientä reippailua. Eipähän päivää paljon paremmin voisi viettää. Polkuja tallaillessa onnistun repimään selkäni tielle kaatuneen puun oksaan. Imelä tunne, mutta rapatessa roiskuu,.

Lähestulkoon jokaisesta karavaanariparkista löytyy nurkkaus, josta voi bongailla turistikohteita ja muita majapaikkoja. Erittäin hyvänä oppaana koko reissun läpi toimii kohtuu paksu kirjanen Quuenslandin karavaanariparkeista. Puhelimen ollessa suopealla tuulella ja netinkin vielä toimiessa, vinkkejä metsästetään myös googlemapsilla. Vuokrausfirma tarjosi gps 5 dollarin päivähintaan, mutta jos jonkunnäköisen älypuhelimen sattuu omistamaan, on moinen vekotin tarpeeton. Proserpinen kanssa yöparkin valikoiminen ei onnistu aivan nappiin. Hintaa 25 dollaria, aika pirun pimeä mesta, ei kokkausfasiliteetteja ja muutenkin aika välimallin tunnelma. Välimallin ja vielä vähän huonompikin. Gunna Go holiday parkin kohdalla kannattaa kaasua painaa vähän kovemmin ja ottaa suuntimet ennemin vaikka Airlie Beachille.

16.6 Proserpine - Airlie Beach - Bowen - Townsville

Seiskalta ylös, murot&sumpit naamaan ja hit the road. Päivän ensimmäisenä kohteena Cedar Creek Falls, jonka jälkeen Airlie Beachille. Jälleen yksi miellyttävä rantakohde ravintoloineen ja kauppoineen. Näitä täällä ainakin riittää pilvin pimein ja jos paalua olisi enemmän, jumittaisimme vain näissä. Toki vähän ylempänä pohjoisessa, koska kelit ovat siellä lämmöltään miellyttävämpiä näin talviaikaan. Airlien jälkeen stoppi Bowenissa ja juuri hollilla olevien sunnuntaimarkkinoiden tsekkaus.

Tähän mennessä reissua ei ole vielä tullut juuri vuorille ajeltua. Matkalla Townsvilleen näämme tienkupeessa viitan näköalapaikalle ja tästä innostuneena ujutamme Corollamme kyseiseen suuntaan. "Very steep climb, not suitable for campers or buses". Tässä vaiheessa kaikki on vielä ok, mutta aloittaessamme nousun kapeaa ja aikamoisen jyrkkää rinnetta, ei kaikki olekkaan enää ok. Perse painuu vasten penkkiä, hiki virtaa pitkin vartaloa ja kokovartalojäykkyys valtaa koko olemukseni. Henkeä salpaavat näkymät saavat aivan uuden merkityksen. Paikkana siis Mount Inkerman ja vaikka näkymät huipulta palkitsivatkin, oli ajokokemus jotain huomattavasti mieleenpainuvampaa.

Townsvilleen saapuessa seuraamme jokailtaista kaupoille, yöpaikan metsästys, safkanteko-suihkut, tee -kaavaa. Paikkana Coral Coast Tourist Park ja eipä paljon pahaa sanaa voi sanoa.

17.6. Townsville - Girringun National Park

Koska tunnen hentoisen laiskuuden tunteen hiipivän tämän jo parisen viikkoa kestäneen kirjoitus-/videoeditointiprosessin johdosta, käytän hieman suorempaa linjaa roadtrippin loppupätkällä. Aamut ja illat menevät siis samalla kaavalla ja mielenkiitoisin osa osuu tähän väliin.

Townsvillessä ajelemme parin tunnin verran pimppistä kylää ympäri ja otamme haltuun seuraavan nyppylän, tällä kertaa kaupungin keskustassa sijaitsevan Castle Hillin. Mukavaa näköalamatkailua ja naulaamme seuraavaksi kohteeksi Australian suurimman yksittäisen vesiputouksen, Wallaman Falssin. Matkaa Townsvillesta 160 kilometriä ja arvioitu ajoaika 2 tuntia 17 minuuttia.

Saksalainen pariskunta, jonka tapasimme Lake Monduranilla suositteli meille tätä paikkaa ja muuten kohde olisi hyvinkin saattanut mennä sivu suun. Inghamista matkaa putouksille on vajaa 50 kilometriä ja saksalaisten mukaan aikaa saa varata tunnin verran. Tuntuu hatusta tempaistulta ajalta, varsinkin kun ensimmäinen parikymmentä kilometriä menee lähes tsatasta posotellessa. Matkalla sattuu myös reissun ensimmäinen ja ainut onnettomuus elukoiden kanssa. Reilu kahdeksankymppiä vauhtia ja sivusta lentää joku normaalia talitiaista isompi lintu suoraan puskuriin. Kuulen läsähdyksen, mutta ajattelen linnun jääneen tielle. Eipähän käynyt näin ja parin kilometrin jälkeen päätän pysähtyä tarkastamaan tilanteen etuosastolla. Sanoakko nyt, että onneksi lintu oli elossa vai olisiko tälli saanut olla kovempi, mutta joka tapauksessa siipirikko pomppii tieltä sokeriruokopellon uumeniin. Mitäpä siinä voit tehdä kun kiinni et saa ja sen verran korvessa ollaan, että vaikka eläinpelastukseen kilauttaisi, niin saisi todennäköisesti puolipäivää odotella. Ikävä tapahtuma, mutta joku tämäntapainen äksidentti olikin odotettavissa.

Autoilijan ilosanomaa tarjoillaan jälleen juuri ennen nousua kyltin "very steep climb for the next 20km" muodossa. Ihan niin pahasti ei enää hikoiluta, mutta porkkana kovana näitä mutkia saa silti ajella. Madonnaa kovemmalle ja Arskat syvemmälle päähän. Ylimmällä tasanteella olemme noin kello neljän hujakoilla. Itse vesiputos on tunnin ajomatkan väärti ja pienen pikapalaverin jälkeen päätämme majoittua aivan nurkan takana sijatsevalle cämping alueelle. Näitä valtion ylläpitämiä kansallispuistoja, joissa voi yöpyä on vähän joka nurkalla. Hintaa muutama dollari per lärvi, mutta koska maksaminen muuttui muutama kuukausi sitten v-mäiseen suuntaan, otamme riskin ja yövymme ilman. Ennen siis puistoissa oli boksit joihin muutaman dollarin yöpymismaksun sai heitältää, mutta uuden systeemin mukaan on joko soitettava paikkaan x tai maksettava maksu netissä. Hyvin toimii puhelimet täällä Jumalan selän takana ja vielä paremmin netit. Okei paikan päällä on puhelinkoppi, mutta en ole kiinnostunut sönkkäämään luuri korvalla hetkeäkään. Normitouhut pakettiin ja levyasentoon.

18.6. Girringun National Park - Mission Beach


Jotta välttyisimme ikävältä puistonvartijan toimittamalta herätykseltä, olen vääntänyt kelloni herätykseen kuudeksi. Kamat läjään ja cämpingistä muutama sata metriä Wallaman Fallsille nauttimaan aamupalasta. Pannulla paahdettujen leipien jälkeen aamureippaillu vesiputouksen alaosastoon ja jälleen meinaa naurattaa, että kahden kilometrin matkaan pitäisi varata kaksi tuntia aikaa. Polku alas on kuitenkin sen verran kiemurainen ja osin kasvillisuuden peittämä, että varsinkin ylöstultaessa läski alkoi olla jo totaalisen märän peitossa. Reippailun kruunaa cämping alueen jääkylmä suihku, jonne päätän jättää myös college housuni sekä vähintääkin epäilyttävät alusvaatteeni. 

Seuraavaksi kompassin nuoli näyttää Mission Beachille, jossa karavaanariparkin valinnan kanssa teemme saman dorkan virheen, mitä aijemminkin. Pakko rakastaa näitä kommunikaatiohaasteita ja tästä johtuen maksamme 35dollaria vähän enemmän high-end parkista kun tien toisella puolella olisi selvinnyt puolet halvemmalla. Meinaa rueta vähän keittämään, mutta muutama lasi punaista ja olemme jälleen ystävällisen ilmapiirin äärellä.

19.6. Mission Beach - Paronella Park

Turistibrosyyreistä olemme saaneet selville, että pienen ajomatkan päässä on mesta nimeltä Paronella Park. RACQ:n(paikallinen autovakuutusyhtiö) Queenslandin ykköskohteeksi valitsema paikka vaikuttaa myös kuvien perusteella erittäin mielenkiintoiselta. Discobaarit ja vilkkuvalohelvetit eivät hetkeen ole ainakaan meikäläistä säväyttäneet millään mittarilla, joten rauhallisemmat, jo verkkaisempaan elämäntyyliin sopivat kohteet ovat erittäin tervetulleita.
Paronella Park on vähän sivussa, päätiestä, mikä nyt ei sinäänsä haittaa. Käveltyämme sisään paikan respaan, on meitä vastaanottamassa leidi, jonka kanssa käyty pieni iloinen small talk tekee ainakin meidän olon hyvin tervetulleeksi. Ei liian päällekäyvä, kertoo olennaisimmat asiat ja lyö vielä tiskiin opiskelija-alennukset ilman enempiä kyselyitä. Ei tarvitse kahdesti miettiä jäämmekö paikan karavaanarialueelle yöksi, varsinkin kun se sisältyy pääsylipun(38$) hintaan.


Lipun hintaan sisältyy opastetut kierrokset niin päivällä kuin illallakin. Koska saavumme paikan päälle poikkeuksellisesti jo puolen päivän jälkeen, kerkeämme molemmalle ohjatulle hölkälle. Omien juomien nauttiminen paikan terassilla on myös mahdollista, joten käsillä on mitä täydellisin auringon täyttämä päivä. Alunperin paikan osti espanjalainen herrasmies nimeltä José, joka teki duunia sokeriruokopelloilla ja farmeja kunnostaen reilun kymmenen vuoden ajan. Josén unelma oli tehdä paikasta paratiisi itselleen, perheelleen ja paikallisille. Homma kuitenkin kusi erinäisten luonnonkatastrofien johdosta ja paikka hylättiin, kunnes nykyiset omistajat sen ostivat ja aloittivat kunnostustyöt. Enemmän voi lueskella täältä. Joka tapauksessa erittäin hurmaava paikka ja kirskikkana kakun päälle jokainen iltakierroksella mukana olleista sai palan alkuperäisen puiston rakkennelmaa, joka pirstoutui ties miten moneen miljoonaan osaan.




20.6. Paronella Park - Cairns

José ja hänen vaimoke
Paronella Parkista ajelemme Cairnsiin, missä päivän epistolana on hampilääkärin löytäminen. Katya on kärsinyt jo viikon verran hyvin epämiellyttävästä särystä ja lääkärille meno tuntuu ainoalta järkevältä vaihtoehdolta. Röntgenit ja vianetsinnät menevät vakuutuksen piikkiin, mutta itse operaation hinta on se verran päätähuimaava tämän hetkiselle likvidiselle tilanteelle, että jätämme asian hautumaan. Majoittumminen alueen halvimpaan parkkiin, Cairns Villaan, jossa hommat pelaavat niinkuin pitääkin.

21.6. Cairns - Kuranda - Mareeba

Cairns on pullollaan erinäköisiä matkaajia ja tämä näkyy myös katukuvassa. Kaikki alueen elämysmatka kapasiteetti on valjastettu käyttöön ja matkatoimistoja näitä myömässä on vähintäänkin tarpeeksi. Kaupunkina paikka vaikuttaa ainakin näin talvella hyvältä valinnalta. Lämmintä, nuorekas tunnelma ja sen verran sopivan kokoinen, että ainakin muutamaksi viikkoa voisi kuvitella tänne jumittavansa. Moni matkaaja aloittaa tai lopettaa matkansa tänne, mistä johtuen esim. auton ostaminen/myyminen on täällä helpompaa mitä monessa muussa paikassa. Cairnsin panttilainaamosta tehtiin myös kohtuullinen kameraobjektiiviostos kun listahinnaltaan 400 dollarin härpäke irtosi 45 isolla ässällä. 

Alunperin maalailimme reissun pohjoisimmaksi päätepisteeksi Cairnsista 70 kilometriä pohjoisempana sijaitsevaa Port Douglasia. Lyhyen nettiselailun jälkeen emme kuitenkaan lyödä paikasta mitään mielenkiintoista ja vaihtoehtoisesti lähdemme kohti Kuranda-nimistä kylää. Näillä leveyksillä luonto alkaa jo muuttua enemmän trooppiseksi ja Kurandaa markkinoidaankin kylänä sademetsän keskellä. Itse paikka on rakennettu totaalisesti turismia silmällä pitäen ja pikkukojuja on pilvin pimein. Muutama tunti livahtaakin vaivattomasti shoppaillessa ja pusikossa reippailun merkeissä.

Päivän alkaessa jo olla ehtoo puolella ajelemme Kurandasta muutamankymmentä kilometriä Mareebaan, josta löydämme reissun halvimman, mutta kuitenkin asiallisen parkin. Riverside Caravan Park ja 16$ per yö. Kiitos. Jos penniään haluaa venyttää vähän enemmän, voi yöpymisen hoitaa isojen teiden varsilta löytyvissä levähdyspaikoissa, joissa usein näkee laumoittain karavaanareita ja rekkoja. Suihkut tosin puuttuvat, mutta enemmän rillumarei-henkisillä reissulla varmasti hyvin toimivia ratkaisuja.

22.6. Mareeba - Atherton Tablelands - Cowley Beach

Ahterton Tablelands, erityisesti meijerituotteistaan tunnettu alue avautuu suurina vihreinä kenttinä, täynnä kumpuilevaa maastoa. Oma matkamme vei Jaques Coffeen viljelmille, tee farmille, pienelle meijerille sekä vesinokkaeläin puistoon. Viimeisimpänä mainitsemani paikka oli niin tekemällä tehty meikäläisen makuun, että ei hirveästi jaksanut kiinnostaa. Markan meininki, mutta tulipahan sekin nähtyä.

Athertonista lähdimme laskettelemaan takaisin vähän rivakampaa tahtia. Iltaa kohden jälleen yhteen miellyttävään rantaparkkiin, jonka osoite tällä kertaa Cowley Beachilla.

23.6. Cowley Beach - Proserpine

Tästä päivästä ei paljon jälkipolville jää kerrottavaa. 520 kilometriä Bruce Highwaytä ja matkantekoa eivät ainakaan nopeuttaneet joka toisessa mutkassa vastaantulleet tietyöt. Edellisestä Proserpinen vierailusta oppineena emme valitse yöpaikkaa Gunna Gosta, vaan ajamme hieman tuonnemmas, O'Connel River Tourist Parkkiin.

24.6. Proserpine - Eungella National Park - Sarina

Sen verran olemme tulleet jo alaspäin lämpimästä pohjoisesta, että aamulla auringon noustessa lämpötila tippuu alle kymmeneen asteen. Olemme siis kohtuullisen lähellä Mackayta, ja koska ylöspäin mentäessä jäi Eungellan luonnonpuisto tsekkaamatta, teemme sen nyt. Taas kohtuu armoton nousu yläkertaan, mutta nämähän menevät jo rutiinilla. Vaikka näkymät päteviä ovatkin, eivät ne jostain syystä jaksa Girringun puiston jälkeen enää säväyttää. Ihan ok, mutta täts it. Pienet reippailut sekä maisemadravi ja takaisin alakertaan, kohti Sarinan Tropical Tourist parkkia, joka osoittautuu jälleen hyväksi valinnaksi.




25.6. - 26.6. Sarina - Yeppoon -  Kinka Beach

Sarinasta 350 kilometrin harppaus jo aijemmin tykästymäämme Island View Caravan Parkkiin. Nautiskelua parin päivän verran ja rupattelua perillistensä rahoja mälläävien eläkeläisten kanssa. Oikein mukavia keskusteluja ja pitemmäksikin aikaa tekisi mieli jäädä, jos aikataulu sen vain mahdollistaisi. 


27.6. Kinka Beach - Rockhampton - Gympie

Reilu 520km ratissa ja siinäpä sitä jo onkin.


28.6. Gympie - Brisbane

Matkan loppupäähän ujutetaan vielä yksi hyvin mielenkiintoinen kohde meille molemmille. Paikkana Steve Irwin Zoo ja pakko sanoa, että omat ennakkotiedot tarhan perustaneesta herrasta ovat tietotasolla nolla. Krokodiili Dundee on kyllä tuttu kaveri, mutta Steven kohdalla on aukko. Liekkö johtuu skidien lomista vai mistä, mutta porukkaa tuntuu olevan paikalla kuin pipoa. Viitisen tuntia puistossa livahtaa kuin siivillä ja omien tuntemusten mukaan Korkeasaari jää jonnekki hyvin kauas horisonttiin tämän rinnalla. Kaikki on tehty niinkuin hyvässä eläintarhassa pitääkin ja oikeastaan mitään ei jää hampaankoloon. Elukoita joka lähtöön, esityksiä ynnä muuta toimintaa lähes kokoajan ja karvallekkin on parin asukaslajin kanssa mahdollista päästä. Jo lautaseltakin tuttujen kenguruiden syöttäminen sekä koaloiden paijjailu tekee vähän kivisemmänkin pojan sydämestä pehmoisen.

Eläintarhan jälkeen ajelemme Brisbaneen purkamaan sekä pesemään autoa, mikä tuntuu järkevimmältä ratkaisulta auton palautuksen ollessa lauantaiaamuna. Tripin jälkeen laskeskelimme, että hintaa reissulle tuli noin 100 dollaria per päivä kun yhteen ynnäsi auton vuokran, bensan ja karavaanariparkin. Ruokailustakin selviää melko halvalla kun kehtaa vaan itse vääntää. Myö ainahhiin tykkäsimmä tehä ruokkoo illan tullen ja renttouttuu solen laskkuu tarkkailen. Ehdottomasti tämän Australian reissun kohokohta ja jos sinä hyvä lukija, olet erityisesti tänne Queenslandiin päin tulossa, voi meikäläiseltä vinkkejä kysellä. Ilimojen ollessa hyvät, osaan ehkä auttaakkin.