Viimeinen veto, summarom & hajatustelua

Tämän kertaisen päivityksen kuvatuksista vastaa Katya
http://www.flickr.com/photos/ringelgart/

Viimeinen päivitys tähän blogiin saapuu linjoille aikalailla jälkijättöisenä, mutta eivätpähän nämä jutut niin homehdu. Reissuunhan lähdin siinä mielessä takki auki, ettei varmistunutta työ- tai työharjoittelupaikkaa ollut. Myös rahatilanne oli melko heikoissa kantimissa kun dollarit olivat vain reilun kahden kilon pinnassa. Jos olisin tiennyt, että työkuviot menevät niin totaalisesti perseelleen, en olisi trippiä tehnyt. Ilmainen asumus mahdollisti pelkillä ruokakuluilla elämisen, mutta kuka piru se nyt pallon toiselle puolelle matkustaisi vain pelkästään muniaan raapimaan? Niimpä, ja tästä hyvästä kaikkien aikojen pohjanoteeraus kassassa on todellisuutta. Onneksi on kuitenkin duunia ja seuraava reissu jo kiikarissa. Enemmän pataan todennäköisesti ottaisi jos en olisi reissua nyt tehnyt, kun nyt kuitenkin jonkunnäköinen sopiva rako siihen tarjoutui.

Vaikka en vielä itseäni kovinkaan suureksi reissariksi voi tituleerata, sattuu joku aina silloin tällöin kysymään, että minkä takia tai että miten jaksan reissata vähän väliä. Silloin kun en vielä mitään reissuja ollut tehnyt, oli aina pienenä haaveena lähteä sinne, missä kaukana olisi kaikki se tuttu ja turvallinen mitä kotiympyrät tarjoavat. Niin sanottu halu seikkailulle on elänyt pitkään jo sisällä, ja pidän ajatuksesta, että mitä vaan voi tapahtua. Vieläkin sitä tosin huomaa olevansa suomalaisen sulkeutuneisuuden ja oman henkilökohtaisen kontrollin orja, kun aivan estottomasti ei monestikkaan tilanteisiin osaa heittäytyä. Epävarmuuden kestämistä ja uusiin tilanteisiin sopeutumista reissaaminen on ainakin opettanut. Ehkä suurin este lähdölle on monelle juuri se, että pelätään kielitaidon riittämättömyyttä ja sitä, että asiat eivät luista välttämättä niinkuin on himassa tottunut. Mutta niinkuin tämänkin blogin ensimmäisessä kirjoituksessa sanoin, ovat motivaatio ja halu ne tärkeimmät tekijät tässäkin asiassa. Vielä askillinen sisua, niin palkitsevat kokemukset ovat lähempänä kuin käden ulottuvilla.

Loppumetreillä teimme Katyan kanssa vielä toisen autoiluretken. Vuokrauslafkaksi valikoitui jälleen Wicked Campers ja ei edellenkään voi pahaa sanaa paikasta sanoa. Suurinpiirtein kaikki paikalliset vuokrausfirmat moneen otteeseen läpikäytyäni, osoittautui WC aina halvimmaksi. Kehuin vielä heille kuinka nuoleskelevaa blogia viime reissusta kirjailin, ja kuinka ollakkaan tämän seurauksena saimme avokätisen 40% alennuksen matkallemme. Reissun kesto 5 päivää ja kohteena Brisbanen lähialueet.

1.8 Brisbane - Tambourine Mountain

Mikään pakkohan ei siis aina ole tehdä viikkoja kestäviä paukkuja, vaan pirssin voi maltillisemminkin ottaa alle ihan vain muutamaksi päiväksi. Tuumasta toimeen ja ennakkoon varatun Corollan hakuun kello nolla yhdeksän reikäleipä. Muita malleja emme edes harkinneet, sillä sen verta metkaa kyytiä sopuhintaan Toyota tarjoili jo viimeksikin. Erona ainoastaan, että auton kyljessä ei patsastele tällä kertaa parivaljakko Kilmister&Jagger vaan Hendrix&Vicious. Eippä siinä ja paperihommat kuntoon. Kaikki pulkassa kunnes huomaan, että luottokortti, jonka jätin rajojen paukkumisen takia sedän kopille, tarvittaisiin vakuudeksi vuokrasta. Ei perseensilimä ja mitäs sitä sitten? Aika paljon kiinnosti ajella takaisin kun yhteensuuntaan saa körötellä kolme varttia. Luojan lykky on kuitenkin mukana ja Katyan debitiltä saadaan hierottua juuri ja juuri sopiva Bondi firmalle. Matkaan siis jo käy.

Ensimmäisenä karavaanimme suuntaa kohti kirpputoriloita, apuna jälleen verraton matkakumppanimme Google maps. Muutaman liikkeen jälkeen alkaa riittää ja pyyhällämme kumit laulaen kohti Tamburiini vuorta. Karavaaniparkkien suhteen hoodeilla on sinäänsä mielenkiintoinen asetelma, että molemmat ja samalla ainoat leirit, jotka täällä sijaitsevat, ovat vieri vieren. Noh, edellisestä reissusta oppineena ideana on käydä tsekkaamassa molemmat läpi, että karvailta takaiskuilta vältyttäisiin. Näin toimitaankin, ja ensimmäisen paikan respassa piipahtamisen jälkeen hyppäämme Corollaan ajelemaan paikkaa ympäri. Helevetin hyvin menee ja melko kivalta näyttää kunnes. Kunnes ojan ylitys on merkitty niin äärettömän hyvin, että päräytän Toyotan puoliksi sillalle ja puoliksi ojaan. No ei lähtenyt huonosti tämäkään reissu ja renkaat sutivat tyhjää moottorin ulvoessa kaikki kolme hevosvoimaansa ulos. Parin punaisen Mallun jälkeen käyn kysäisemässä apua respasta ja pick upin avulla kärry saadaan repäistyä sen verran liikkeelle, että ojasta selvitään pois. Tuloksena palaneen kumin käryä ja revennyt alustan suoja. Hätä ei kuitenkaan muodostu minkäännäköiseksi vaan maata vasten repsottamaan jäänyt pohjan suojamuovi tapetoidaan ammattimaisesti ilmastointiteipillä takaisin kiinni pohjaan. Tarkempi tutkiskelu myös kertoo sen, että joku muukin on käynyt täällä teippirullan kanssa. Asialla ovat kaikesta päätellen olleet kuitenkin jotkut asiaan kaikkea muuta kuin vihkiytyneet, ja aijempi teippaus on tehty amatöörimäisesti pakkausteipillä. Ei näin.

2.8 Tambourine - Lamington National Park

Aamu polkaistaan käyntiin puiston lintupopulaatiota ihaillen, savuava kahvikuppi kädessä, pannulla paistettu juustoleipä toisessa. Hieman on koleaa, mutta eihän tällaiseen aamuun voi herätä huonolla tunnelmalla, ei sitten millään. Rauhallisen tuumailun jälkeen ajelemme vuoren päälle, tirvomme muutaman kilometrin kävelylenkin kansallispuistossa, otamme siivut viinitarhalla, syömme kanan puistossa, piipahdamme botanisessa ja häivymme hevon Kuikkaan. Eikö saisikin aika lyhyen ja kauniin virren näistä meikäläisenkin turinoista, kun laittaisi vain näin listan mitä tuli tehtyä? Rentoa ja kiireetöntä tsekkailua, mikä kyllä sopii meille.

Nyt kun jälleen näillä vuorilla ollaan niin faktalta, että jarrut ja pienimmät vaihteet savuavat, ei voi välttyä. Jahka olemme juuri päässeet alas Tambourinelta, pysähdymme taivastelemaan karttaa. Palaneen käryn leijaillessa sierainonteloihin, on kärryä vähän päällisin puolin tarkasteltava, mutta koska mitään ei näin autoammattilaisenkaan silmään osu(nimimerkillä kerran vaihtanut talvirenkaat), lähdemme kohti uutta nousua ja Lamingtonin luonnonpuistoa. Next 20 kilometers very steep climb- kyltti ei jostain syystä enää jaksa nostattaa kuumempia väristyksiä. Puiston huipulla asetumme telttailualueen tuntumaan ja lyömme pannut kuumaksi muutaman hyvän punaviinimukillisen säestämänä. Viereiseen parkkiin kurvaa paikallinen pariskunta, joka on treenailemassa parin kuukauden päästä koittavalle 800 kilometrin pyhiinvaellusreissulle. Aika kova reissu, mutta telttakamoja ja monen päivän safkoja ei tarvitse kuulemma kuitenkaan kanniskella mukana. Itsellä varmaan loppuisi mielenkiinto jo ensimmäisenä päivänä kun tajuaisin, että vielä olisi 243 kirkkoa matkan varrella nähtävänä. Illan aikana poltamme tyylikkäästi Wicked Campersilta lainatun nahkapäällystetyn pöydän, jonka kuitenkin onnistuneesti teippaan mustalla jesarilla. Toimii.

3.8 - 5.8 Lamington National Park - Byron Bay - Brisbane

Näissä kansallispuistoissa kyllä mieli lepää. Pari-kolme yötä per paikka olisi oikein mukava pyöriä ja tutustua vähän tarkemmin, mitä läänit pitävät sisällään. Pienen kartan tihrustelun jälkeen siirrämme biilin nyppylän huipulle, minne on rakennettu aikamoinen holiday resortti. Infon kautta vielä tarkastus, että reitit ovat auki ja monoa yhteen lyö kohden tulevaa kolmeatoista kilometriä. Sinäänsä ei yllättänyt, että reitin profiili koostui lähinnä yhdestä pikästä laskusta ja samanmoisesta noususta. Yllättävin käänne kuitenkin kohdattiin puolen välin tienoilla kun mokkaasiinitarpeet olivat asettautuneet polulle nahan grillaukseen.

Lamingtonista kurvaamme Byron Bayhin, joka jälkeenpäin ajateltuna osoittautui yhdeksi mielyttävimmistä kohteista koko puolen vuoden reissun aikana. Paikallisten kirjailija-tsembaloiden johdosta hyytyy Corollan vauhti nopeuteen kävely. Pelipaikoilla caravaanariparkit aivan överikaallita(40-50 taalaa), mutta sivulaitamilla selviää parin kympin setelillä.

Sunnuntaiaamuna ompi markkinat. Meno on kuin woodstockissa ja tunnelma on hymyilevä. Vai onko se vain minun auringon säteitä loistava takapuoleni? Miten vaan, mutta aika kuluu oikein fantsuissa merkeissä ja voiman tunnossaan vaihdamme vielä karavaaniparkkia keskiöitä lähemmäs, tuplahinnan merkeissä. Ilta elämä sunnuntaina jotenkin jättää kylmäksi, mutta eipähän kyseessä kummoinen pelipäivä olekkaan. Maanantaina(5.8.) moottoritie kuumaksi ja kärri palautukseen. Gäsöliiniä jäi mittariston mukaan vielä yli viiden kilometrin matkalle ja ammatimaisesti teipatusta alustasta sekä pöydästäkään ei veloitettu mitään. Mucho bueno!



Toiveet joulupukille

Seuraava blogin tynkä pyörähtää näillä näkymin käyntiin muutaman kuukauden päästä, helmikuussa 2014. Sen verran voin paljastaa tulevasta tarjonnasta, että päivityksiä on tuleva tiheämmin ja massivisten pläjäysten sijasta fokus on pienemmissä tarinoissa. Loppukaneettina tällä kertaa, että pitäkää unelmista ja tavoitteista kiinni sekä ymmärtäkää, että niihin pääsemisen keinojen ei tarvitse tuntua mukavalta, kunhan maali on mielekäs! Matkanteosta nauttiminen on myös taitolaji, minkä osaamista ei voi liikaa korostaa. Elämässä pitää olla suolaa ja röppöä! Loppuun tarina saman aiheen ääreltä.

Etsin duunia jälleen gumtreestä. Selailusta on tullut jo lähes jokapäiväinen harrastus ja sekalaisten pätkähommien löytäminen lähialueelta tuntuu lähes mahdottomalta. Tänä aamuna vastaan tulee kuitenkin harvinaislaatuinen ilmoitus, kun ilmoittaja etsii suomesta englantiin- kääntäjää. Laitan mailin menemään ja muutaman päivän päästä saan vastauksena kyselyn laskuttamastani hinnasta. Pyydän saada tekstinäytteen ja käännöstarvetta vaativan sivumäärän.

Käännösurakka vaikuttaa kohtuulliselta. Reilu kymmenen sivua tekstiä, joka pitäisi melkolailla sanatarkasti kääntää. Asia, joka kuitenkin kiinnittää huomioni on sisältö. Kyse ei ole veronkierrosta tai uuden thaihierontapaikan avaamisesta, vaan kirjeen toimittamisesta. Australialainen mies, jonka hyvän ystävän pojan kirjettä hän on lähtenyt viemään joulupukille, on kuollut matkan aikana. Parantumatonta tautia sairastaneena hän on päättänyt jättää kertomatta terveydentilastaan vakuutusyhtiölle, mistä syystä matkavakuutus ei kata hänen sairaalalentoa tai muita terveydentilasta johtuvia kuluja. Matkanpäämäärä ja pojan toive kuitenkin toteutuu kun joulupukki tekee vierailun miehen kuolinvuoteelle hänen viimeisinä päivinään, ja kirje löytää määränpäähänsä.