"Siellä juotiin, siellä nus... mansikoita poimittiin"
Parin epäonnisen, jo "varmistuneen" farmipläjäyksen jälkeen onneni viimein kääntyy. Jälleenkin Gumtreestä bongattu työpaikkailmoitus, mutta tällä kertaa vetäjän käteen jää muutakin kuin luu. Muutaman mailin vaihto, puheyhteys luurilla ja sopiminen siitä, mihinkä meikäläinen tulee ja milloin. Puhelimessa puhuminen kuuluu muuten meikäläisen favourite hommiin, varsinkin kun kielenä on landeaussi. Vaikka jonkun verran on tullutkin jo matkusteltua ja tutustuttua englannin eri variaatioihin, niin tiukkaa tekee ymmärtää kaikki mitä puhelimessa turinoidaan. "Aye mae, hau a ju gon ge hii i Gatn?", tarkoittaen siis "Moro kaveri, miten aijot tulla tänne Gattoniin?". Britteinsaarilta tulevien kanssa on myös useasti samanlaisia tulkintaongelmia. Joka tapauksessa, siirryn Reiskan sata kilometriä Brisbanesta kohti outbäkkiä, 5000 asukkaan Gattoniin.
Parin epäonnisen, jo "varmistuneen" farmipläjäyksen jälkeen onneni viimein kääntyy. Jälleenkin Gumtreestä bongattu työpaikkailmoitus, mutta tällä kertaa vetäjän käteen jää muutakin kuin luu. Muutaman mailin vaihto, puheyhteys luurilla ja sopiminen siitä, mihinkä meikäläinen tulee ja milloin. Puhelimessa puhuminen kuuluu muuten meikäläisen favourite hommiin, varsinkin kun kielenä on landeaussi. Vaikka jonkun verran on tullutkin jo matkusteltua ja tutustuttua englannin eri variaatioihin, niin tiukkaa tekee ymmärtää kaikki mitä puhelimessa turinoidaan. "Aye mae, hau a ju gon ge hii i Gatn?", tarkoittaen siis "Moro kaveri, miten aijot tulla tänne Gattoniin?". Britteinsaarilta tulevien kanssa on myös useasti samanlaisia tulkintaongelmia. Joka tapauksessa, siirryn Reiskan sata kilometriä Brisbanesta kohti outbäkkiä, 5000 asukkaan Gattoniin.
Ruotsalainen pihvimestarimme Simon an' Carfukin' |
Kuuleman mukaan erinäisiä paskaduuneja joutuu kestämään muutaman viikon ennenkuin kunnolla nappaa. Muutamalla talokompleksimme asukkaista on onnellisesti 40-50 tuntia viikossa töitä 20 dollarin tuntipalkalla, mutta moisen saaminen on, tiedä häntä, pärstäkertoimesta tai onnesta kiinni. Asumisesta maksamme 130 dollaria viikko/lärtsä ja paritalomme vetää about 12 ihmistä, jokaisessa huoneessa kaksi. Haiskahtaa fyrkalta eiks je?
7kpl/kimppu,40kimppua/boksi=7$ |
Sunnuntaina asuntoomme saapuu uusia asukkaita. Toisena suurena asiakaskuntana kylillä tuntuu pyörivän Britit ja niin myös meidän luolaamme saapuu pari rimppakinttuista englantilaismimmiä. Muutaman Gattonissa olopäiväni aikana olen kuullut elämää suurempia menestystarinoita mansikanpoiminnasta ja kompleksimme asukkaat saavatkin etuoikeuden lähteä kyntämään näitä kunnian kenttiä maanantai-aamuna kello 0300. Kyllä, keskellä yötä ja koska launtaina tuli vedettyä niin hyvät pannut paikallisella kyykkyviinien kuninkaalla, Goonilla(12 dollaria/3litraa), on päätäni siunattu kroonisella jomotuksella ja kokopäivän kestäneellä laatta on kohta heitetty-fiiliksellä. 2 tuntia siis unta palloon ja ylös 0230. Ei sinäänsä vituta kyllä herätä vaan nautin siitä miten vaikealta se muille näyttää. Omahyväistä hymyä ja sadistisia tunnelmia kun hyppäämme ajokkimme kyytiin. Matka-aika Stanthorpeen 2 tuntia pitkin Queenslandin serpeentiiniteitä ja ratissa peloton punainen paronimme Heigel, Saksasta. Joku yrittää nukkuakin matkan aikana, mutta turha toivo ja turvavyöt kiristyvät viimeistään siinä vaiheessa kun päräytämme sivuosuman kenguruun. Pädäng ja matka jatkuu.
Tiistaina noutoaika taloltamme on jo inhimillisempi 0515. Ei tarvinnut muuten unta etsiä edellisenä iltana ja hyppään pirssiin siis kohtuu pirtsakkana. Ajelemme muutaman kymmentä kilometriä Gattonista kohti puskia ja löydämme itsemme...rumpujen pärinää... päärrrrrrr.... salottisipulifarmilta! Eilisellä mansikanpoiminta reissulla mukana olleet keltanokat kiittelevät luojaansa siitä, ettei tänä päivänä kerätä mansikoita. Hymyilen jälleen omahyväisesti ja vetelen kenkien nyörejä tiukemmalle. Noin 10 minuutin nyhtämisen jälkeen alan nähdä kanssamatkaajieni naamalla sen saman vittuuntuneen ilmeen, jonka näin jo eilenkin. Lasken katseeni alas, veivaan Jukkaa luureista kovemmalle ja nautin taas omasta sadistisesta mielyhyvästäni. Päivän saldona jälleen piikkipaikka kaikista kerääjistä(jos vippaskonsteja käyttäneitä ei lasketa) ja neljän tunnin uurastuksesta 28 dollaria. Siitä vielä toki 7 dollarin pirssivero. Kuulen jo korvissani seteleiden kahinan ja mieleni valtaavat ylitsepääsemättömät sijoitusongelmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti