Brisbane - The return of the deepthroat

Istun viskilasi kourassa ja tupruttelen tarkoin harkituille hetkille valittuja savukkeita(lähes taala ja laaki). Vettä on satanut koko perkeleen viikon, mutta ei vituta silti yhtään, sillä kalsariseillaan voi riettaasti pyöriä 24/7 vuorokaudenajasta riippumatta. Ihmiset ovat pirun rentoja. Lähimmäisessä drive through alkossakin kysellään hymy naamalla päivän kuulumisia ja rupateltavaa tuntuisi riittävän pitemmäksikin aikaa. Väistämättäkin mielessä alkaa pyöriä kysymyksiä, kuten minkä helevetin takia asun Suomessa?

Honkey Dong Kong Airport

Matka oli kokonaisuudessaan pirun pitkä niinkuin nyt saattoi odottaakin. Isommissa lentopärrissä kuitenkin varustelu on toista luokkaa ja matka meni olutta siemaillessa sekä elokuvia töllötellessä. Tullimääräykset tuli etukäteen tsekattua niin tarkkaan, että kartonki punaista Mallua hävisi teille tietämättömille, mutta selvisin tilanteesta kuitenkin ilman ihmeempiä sanktioita. Tiukka meininki rajalla kuitenkin tuntui olevan ja tupakeitakin saa tätä nykyä tuoda kokonaiset 50 kappaletta. Vissyä ja muita jäykkiä inhimillisempi 2,25 litraa.

Olen baarissa, olen Fortitude Valleyssä. Brisbanen kuumin ravintola-alue, perjantai-ilta ja Hugh Jackman-pulisongit on yhdistelmä, jolla Uunompikaan Veijo ei voi epäonnistua. Aijemmin olen aloitellut iltaa lähiön sporttiklubilla, katsellen kuinka keski-iän ylittäneet golffarit häviävät kaikki rahansa kenossa. Omat rahani survon niin sanottuihin ”pokies”-masiinoihin, joita löytyy vähän joka ravintolasta. Nesteytyksen viimeistelin tunnin mittaisen jumatkan aikana, jolloin ystäväni Jim siirtyi ajasta ikuisuuteen. Rahaa on niin perkeleesti ja tilailen kymmenen dollarin hintaisia kaljoja yksi toisensa jälkeen. Evergreen-bändin vedellessä taustalla, sytytän punaisen Marlboron, josta ei kyllä millään muotoa pysty tulkitsemaan, onko kyseessä Winston, Boston vai Dunhill. Kaikki brändin tuomat mielikuvat karskista Marlboro miehestä yksinäisellä vaelluksellaan läpi erämään on karsittu. What a bullshit. Seuraani liittyy paikallinen pillumagneetti nimeltä Nick ja päätämme yhdistää voimamme, luoden voitamattoman Dickman&Robin duon. Varpusten lailla ympärillä parveilevat naiset eivät yllä aivan sille tasolla mitä Itä-Euroopassa, mutta mahtuu joukkoon toki mukiinmeneviä tsirbuloitakin. Jono pystyyn, minä rupeen raakkaa. 

Rahamiehet isolla suuttimella pokies masiinoiden kimpussa

Siirrymme seuraavaan ikivihreitä soittavaan kuppilaan ja Nick aloittaa pohjatyön tehtävässään naittaa työpaikkansa toimistotyttö Suomipojalle. Puoliväkisin yritän olla jutussa mukana, koska suoraan sanottuna kiinnostus tähän armoa antamattomalla kaula-aukolla varustettuun mimosaan on lähellä nollaa. Käyn tanssimassa(!?!?), yritän jutella mukavia ja tehdä kaikkia kuturituaaliin liittyviä toimintoja, mutta ei vain lähde kun ei kiinnosta. Mikä on vikana? Jännitys tiivistyy hetkellisesti kun Nick esittää yllättävän kysymyksen” Antti, do you have clean fingers?”. Totta hitossa ne on puhtaat ja hän pyytää ojentamaan niistä kaksi. The return of Deepthroat muuttuu todeksi kun työnnän kolmea(kaksi ei ollutkaan tarpeeksi) sormea toimistotytön kurkkuun. Rystysten ollessa jo hyvän matkaa tytön sisuksissa Nick toteaa:”See, no gagging effect.” Nyökkäilen hyväksyvästi ja päätämme koko porukka lähteä kohti Nickin emännän asuntoa. Miellyttävä tunnelma, mutta aksentin kanssa saa kyllä tehdä duunia jos kaiken meinaa ymmärtää. Hävettää oikein olla niin pirun huonossa vedossa tässä naittamisoperaatiossa, mutta kun ei viisarit värähdä, niin minkäs mahdat. Tie on pedattu, mutta valitsen off-roadin ja herrasmiehen elein asetun sohvalle nukkumaan. Aamun tullen jätän pöydälle lapun kiittäen illasta ja häviän kohti lähintä juna-asemaa. Herkän tunnelman kruunaa kaatava vesisade, joka takaa sen että bokseritkin valuvat vodaa sekä kotilähiöön vievän junaradan remontti. Metroista ja ratikoista täällä ei ole kuultukkaan. Kilautus kaverille ja sedältä kyyti himaan. Peli on avattu.

Yleisesti ottaen aika on mennyt pitkälti asioita järjestellessä. Pankkitilin, puhelinlinyhteyden ja netin avaaminen sekä kameran sumplaaminen takuukorjaukseen ovat vieneet aikaa ja toki tänne omaan koloon on tiettyjä hankintojakin joutunut tekemään. Vaikka asumiskulut eivät muodosta ongelmia, syövät mirhamin tupruttelu ja viilentävät saldoani pirullisella vauhdilla. Ravintolan tiski on vaihtunut verantaan ja jotenkin on tunne, että maan kovin ydin ei löydy ravintoloista vaan aivan jostain muualta. Duunipaikan metsästys on alkava aivan näillä näppäimillä ja arpalippu paikallisen skinny dippin' biitsin valvojaksi on jo vetämässä. Lihatuotteista erityismaininta ja voi pojat, että on maku ja näkö kohorallaan. Ei ole makkaratkaan mitään jauhotuhnua.